(pinseri-, snautseri- ja molossityyppiset koirat sekä sveitsiläiset karjakoirat)
Säkäkorkeus: 30-35cm
Paino: 5-10kg
Värit: Musta-hopea, musta, pippuri&suola ja valkoinen
Alkuperämaa: Saksa
Rodun syntyaika: 1400-luku
Alkuperäinen käyttö: Rottajahti
Nykyinen käyttö: Seurakoira
Muita rotua kuvaavia nimityksiä: käppänä, käpiskö, törkyturpa, parta-jeesus
Kääpiösnautseri on luultavimmin saanut nimensä silmiinpistävimmän piirteensä, eli parran mukaan, nimittäin saksankielessä schnauze tarkoittaa kuonoa.
Rotu oli aikoinaan erinomainen rotanpyytäjä, mutta nykyisin varmasti sitäkin parempi seurakoira, ja rotat yms. ovat edelleen mieluista jahdattavaa.
Kääpiösnautseria löytynee jokaisesta maasta, eikä sen sanota olevan brittiläisiin terrieriserkkuihinsa verrattuna yhtä herkkähaukkuinen, mutta toki koirakohtaisia eroja löytyy ja ovikelloa ei tarvita useimmissa "käppänän" sisältävissä perheissä, vaikkakaan en minä tätä rotua räksyttäjäksi kuitenkaan kutsuisi.
Luonteeltaan älykäs, peloton, sitkeä, valpas ja miellyttävä, sekä omalle perheelleen miellyttämisen haluinen kääpiösnautseri on helppo kouluttaa (ainakin makkaralla), eikä sillä esiinny aggressiivisuutta ketään kohtaan, mikäli mukaan ei lueta koiran omien lelujen ryöstäjää, ruokakupin tuntematonta tyhjentäjää, vauvanvaunuja uhkaavaa tuntematonta lähestyjää, parrasta repijää jne., ja näissäkään tapauksissa rodun edustaja ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä aggressiivinen, mutta ilmoittaa kyllä että; nämä ovat minun, se on minun, minun laumaani et koske, minun partaani et revi sillä minä en ole joulupukki jne
Rodussa on yksi huono puoli. Rotujen edustajat ovat NIIN rakastettavia, ettei voi olla ottamatta jossain vaiheessa toista samanlaista törkyturpaa. Ja kun näitä ilopillereitä on kaksi, on varmaa että turkkien nyppimisen jälkeen sormesi ovat tuplasti tönkömmät ja tunnottomammat...
Mikäli jokin rotuun kuuluva yksilö on kovastikin kuvaamaani hellyyden kipeää, omaan perheeseen äärimmäisen kiintynyttä, lenkkeilyä rakastavaa touhuajaa erilaisempi, on syytä muistaa ettei kaikki ihmisetkään ole samanlaisia, ja liian usein pennun koulutus on jo siitä pienestä karvapallosta saakka liian lepsua, ja pentua lellitään, ja annetaan sille kaikki periksi sen pienen koon vuoksi. Kääpiösnautserin pennun kasvatuksessa olisi syytä muistaa että kääpiösnautseri on SUURI koira kompaktissa paketissa!
Koulutuksen
on oltava jo pienellä pennulla hyvin johdonmukaista ja
omistajan on oltava aina askeleen koiran edellä.
Käytännössä ja sanan varsinaisessa
merkityksessä tämä on tietenkin sula
mahdottomuus..
Kääpiösnautserin
hoito lyhyesti..
Kääpiösnautseri kuuluu trimmattaviin
rotuihin. Turkki vaatii hoitoa huomattavan paljon koiran kokoon
nähden. Päivittäinen takkujen selvittely
parrasta, vatsasta, kainaloista ja jaloista on arkea. Vaikkei takkuja
löytyisikään, on ne kohdat hyvä
tarkastaa päivittäin, sillä pitkiin
karvoihin tarttuu helposti roskia jotka voivat aiheuttaa takkuja.
Turkki nypitään kotikoirilla sormin pari kertaa
vuodessa jolloin koirasta tulee kalju, ja näyttelykoirilla
turkkia usein "rullataan", jolloin koirasta ei tule kaljua, mutta
turkki ei myöskään pääse
turakoitumaan. Kaulan, peräpeilin ja korvien
sisäpuolen karvat ajetaan koneella lyhyiksi. Tassut
muotoillaan pyöreiksi kissankäpäliksi
saksin. Myös "lippa" muotoillaan saksin. "Lippa" saksitaan V:n
muotoiseksi, jolloin kärki ulottuu melkein kuonoon saakka.
Silmien tulisi kuitenkin näkyä eikä lippa
saa olla liian raskas.
Nyppimisessä on suuri työ, ja ellei sitä kykene tekemään itse syystä tai toisesta, on koira vietävä asiansa osaavalle trimmaajalle. Palkkio trimmaamisesta on aika lailla trimmaajakohtainen, mutta yleisesti ottaen se pyörinee 50-80:n tietämillä/kääpiösnautseri. Minusta summa on kohtuullinen ottaen huomioon kuinka suuri työ on kyseessä. Joka tapauksessa snautserista on saatava vanha karva pois ennen uuden kasvamista, samoin kuin pohjavillasta on päästävä eroon ettei se tukahduta uutta päällikarvaa, tai aiheuta tulehduksia ihoon. Trimmauksella snautserista saadaan myös rodunomainen, räjähtäneen tarhapöllön sijaan.
