Se on jo aika vanha, eläkeikäinen veteraanipapparainen, ja asuu lämmitetyssä kopissa mummon ja ukin luona. Se ei aluksi tykännyt minusta ollenkaan kun olin sen mielestä kamala pikkukakara ja kiusasin sitä, mutta nyt se jo alkaa tuntea meikäläisen. Enkä minäkään enää viitsi kiusata sitä.
Mamman veli Santtu, joka on yks minun lemppari-ihmisistä, omistaa virallisesti Mörön ja on keksiny sille nimenkin. No, niinhän sitä sanotaan että ei se nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä. Mörkö on muuten ihan Lieksan poikia, kauaksi ei ole elämä tätä miestä pahemmin heitellyt. Mörkö on kokeillut toimia metsästyskoirana, en oikein nyt osaa sanoa miten se on siellä pärjännyt. Ainakin ihmiset sanoo että sillä on hyvä hajuaisti ja riistavietti ja sen takia se ei saakaan leikkiä meikäläisen kanssa koskaan irti. Jos se nimittäin hoksaa jonkin vähänkään riistaan viittaavan jutun niin se on moro ja koko koira on tipotiessään.
Tässä on Mörkö :
Kommentit