Wuh!
 
    Ainakin hovieläinlääkäri oli jo kaivannut kuulumisia, joten tässä niitä tulee pitkästä aikaa. Terkkuja vaan kaikille!
    Ranen synttärit oli ja meni ja siellä siis oli tosi kiva niin eläimillä kuin ihmisilläkin. Mamma ja Ranen mamma olivat sitä mieltä, että kurakeleillä pitää koirilla olla kurapuvut ja nytpä meillä sitten on semmoiset. Ranella on punasävyinen ja minulla sininen. Ja arvatkaa - vähänkö se on inhottava! En tykkää ollenkaan pukea sitä, mutta suostun kun tiiän, että sitten pääsee ulos. En ees kuvaan ole suostunut sen puvun kanssa, mutta tässä jonain päivänä saatte nähdä sen. EHKÄ ;)!
     Mamma ja iskä ovat molemmat olleet taas sairaana (mammalla silmät ja iskällä polvet) ja kotona, minä olen ainut terve ja kovasti yritän niitä piristää.  Ilmat ovat olleet ihania ja olemme mamman kanssa tehneet aika pitkiä kävelylenkkejä. Minä olisin halunnut mennä reippaamminkin, mutta mamma vähän toppuutteli intoani ja piti kai jonkinlaista koulutuksen tapaistakin. No, saipahan ainakin nameja, hih ;)! Ja on se antanut minun aika paljon juosta vapaana ja tykkään siitä kovasti. Minulla on näin kevään tullen kauhea into keppeihin kun niitä nyt on paljastunut lumen alta. Melkein parasta mitä tiedän on kun mamma tai joku viskoo mulle keppiä ja saan sitten juosta hakemaan sitä. Ihmiset aina nauraa mulle kun kuulemma loikin siellä metsässä kuin pupu vaan. Vauhtini onkin aikamoinen.
      Yhtenä päivänä mamma ja iskä olivat jossakin. Kun ne tulivat, ne haisivat ihan jollekin pentukoiralle ja niitä piti haistella tarkkaan. Ne oli kuulemma käyneet katsomassa iskän työkaverille tullutta pientä pulipentua, jonka nimi on Jumi. Minäkin kuulemma pääsen sinne kunhan se Jumi vähän kasvaa. Ainakin ne kovasti lupasivat mulle niin.
      Sunnuntaina mamma ja iskä olivat oikein tyytyväisiä kun ne teki puutarhahommia meidän puutarhassa ja minä pysyin siinä vapaana niiden kanssa. Löysin pallon ja leikin sillä ja meillä oli tosi kivaa. Kokeilin mennä tutkimaan mamman kukkapenkkiä, mutta kun muutaman kerran olin saanut siitä lähdöt niin eipä enää huvittanutkaan. Mamma on ihan intona kun se seuraa mitä kaikkea tuolta meidän puutarhasta paljastuukaan. Kaikki oli jo kuollutta kun syksyllä muutimme, joten emme tiedä mitä kaikkea sieltä vielä nouseekaan. Tarkkaillaan!
       Minä vaan köllöttelen mielelläni erinäisissä rentoutusasennoissa ja auringossa, tosi hyvä harrastus! Mutta okei, lupaan teille tässä pian sen kurapukukuvan! Wuh  wuh!

    kevätterkuin Ransu Justus Eemeli

   ps. Huomatkaa uusi kokonimi, hih ;)!!