Tänään mamma jaksoi jo sen verran, että pääsin naapurin Ranen kanssa juoksemaan lähimetsään ja mulla oli niin mukavaa etten meinannut millään antautua mammalle kiinni. Pitää yrittää vissiin tsempata. Mamma sanoi että nyt pannaan pojalle kova treeni tässä asiassa päälle.
Mulla vaan kerta kaikkiaan kerkisi jo kertyä paljon energiaa kun nämä sairastajat nyhvää sisällä, heh... Mutta kyllä nyt nimittäin väsyttää moisen riehumisen jälkeen.
Tässä vois nyt olla paikka esitellä mun bestis Rane, jonka kanssa peuhaan tuossa lähimetsässä. Oikein edustavaa kuvaa meistä on kuulemma hankala saada kun meno on niin hurjaa, mutta jonkinlaisen kuvan tuo mamma taisi napata.
Kuten näkyy niin nämä herrat siellä tohkeissaan menevät porukassa kohti uusia hajuja. Meillä on hieman tuota kokoeroa, mutta tullaan tosi hyvin juttuun. Rane on suunnilleen puolivuotias ja näköjään alkaa jo ymmärtää sekin tyttöjen päälle. Mutta kepeistä se ei tykkään ihan niin paljon kuin minä. On se luonteeltaan muutenkin semmoinen rauhallisempi kuin meikäläinen, sopivasti siis rauhoittaa minuakin, heh!
MAMMA, MAMMA...
Äh, aina se jaksaa huolehtia minusta vähän liikaakin...
Tänäänkin se luuli, että mulla on taas tassu kipeä kun erehdyin ontumaan vähän. Ja heti se kävi miettimään mitä on sattunu ja mitä pitäs tehdä. Sillon viimeks meinaan jokin aika sitten mun tassu oli tosi kipeä. Mutta ei se sitten antanut mulle tänään mitään lääkettä kun tassu on kumminkin ihan kunnossa. Kävin tuossa Marke-kummin (yks mun lemppari-ihmisistä sekin) kanssa lenkilläkin, eikä tassuun koskenut yhtään.
Kyllä minusta sen mamman pitäs jo tajuta, että ei huolestu ihan joka asiasta ;)!
Kommentit