Wuh wuh wuh wuh wuh

     On jo kuulemma vuosi 2008 eikä pitkään aikaan olla bloggailtu, joten arveltiin toivotella kaikille  MUKAVAA ALKANUTTA VUOTTA!
     
      Jospa talvi vihdoinkin lujittaisi otettaan niin pääsisi telmimään lumeen ja olisi muutenkin kivempaa. Me ollaan varmaan Ranen kanssa semmoisia talvikoiria, jotka tykkää kamalasti kun on kylmää (sopivasti!) ja lunta. Tällä hetkellä näyttää kyllä ihan hyvältä, ei siinä mitään. Ollaan päästy telmimään ja retkille ja on ollut mukavaa. Jouluna sai syödä paljon paljon herkkuja ja sain taas paljon kivoja paketteja. Mummo oli virkannut mulle semmoisen pehmeän viltin, jonka säilytän mummolassa ja makoilen siellä ollessani sen päällä. Sitten sain puruluita ja koirankeksejä ja Ranelta ihanan pienen vinkuvan krokotiilin. Sen kanssa olen leikkinyt aika paljon. Joulu on kyllä koirienkin mielestä aika mukavaa aikaa!
       Meidän loppuvuosi meni nopeasti, mami etsii kovasti töitä ja sitten se on ollut surullinen tätinsä kuolemasta ja minä olen koittanut lohduttaa sitä. Täällä on taas ollut varsinainen sairaala kun mamin silmät ovat oireilleet ja isiltä murtui kylkiluu kerran minun kanssa lenkkeillessä. Minulla on ollut hieman omiakin ongelmia kun saan sellaisia täristyskohtauksia. Ihmiset ihmettelevät aina mistä ne johtuvat, mutta mitäpähän eivät ymmärrä kun yritän kertoa että selkään koskee. Mentiin eläinlääkäriin jo aika pitkä aika sitten ja siellä minulta otettiin verikokeita ja rötgenkuvia ja kaikkia semmoisia. Mami meinasi jo hermostua kun en millään suostunut pissimään hänen ja sen kivan lääkäritätin mieliksi yhteen purkkiin, mutta joku ylpeys se on koirallakin oltava, ***! Arvelkaapa nyt miten noloa. No, saatiin se pissanäyte sitten lopulta ja hyvä jos olivat tyytyväisiä!
       Odoteltiin  aika monta viikkoa, että yksi eläinfysioterapeutti tulisi tänne meidän kaupunkiin käymään ja tulihan se sitten vihdoin. Mami ja isi veivät minut hänen luokseen ja ensin vierastin ja arastelin häntä kovasti. Hän oli kuitenkin tosi kiva ja sai minut rentoutumaan ja nautin kovasti hieronnasta. Se täti sanoi, että minun täristys ja kipu johtuvat jumissa olevista lihaksista, jotka myös painavat nikamia. Se se niin vietävästi sattuu! Hän opetti mamille miten minua hierotaan ja miten minua voi auttaa tässä ongelmassa muutenkin. Ihanaa kun vihdoinkin tajuavat! Jospa se olo tästä korjaantuisi. Mami kokeili siellä fyssarin luona hieroa minua ja täytyy myöntää, että aika hyvin se osasi :)!  Se käski mamin hieroa minua kahdesti viikossa, JEEEEE!
         Semmoisia tänne näin vuoden alkajaistunnelmissa. Riehumisiin!

         Ransu