Hau hau!
  
   Tänään minusta tuli oikein kunnon patonkikoira, iskä nimittäin antoi aamulla mulle kuivan patonginpalan järsittäväks. Kyllä siinä tovi vierähti kun sitä mässäilin, mutta hyvää se oli. En kyllä ihan kokonaan sitä jaksanu syyä ja mamma oli vähän nyreissään kun tein sille källin ja jätin loppupalan ja kaikki patonginmuruset matolle, jonka se oli eilen imuroinut. Mutta se ei ymmärrä, että halusin jättää syömistä vähän myöhemmäks enkä kerralla lotassu kaikkia. Ja lisäks se oli sitä mieltä, että minun ei oo hyvä syödä niin paljon patonkia. Sit se  mokoma meni ja imuroi kaikki ihanat murut pois, tyhmää, mrrrrr! Ensin annetaan patonki ja sitten siitä ei saakaan nauttia haluamallaan tavalla,höh sanon minä :(!

          298989.jpg


     
    Koulutusasioita:

    Mulla oli kova meno tänään Ranen ovelle sitä hakemaan, mutta se on kuulemma päässyt mammansa kanssa lomalle. Käytiin sitten mamman kanssa pitkä lenkki ja leikittiin ja vähän treenailtiin eri asioita. Oltiin jokin aika sitten mamman ja iskän kanssa koirakurssilla ja sieltä on jäänyt monta hyvää juttua takataskuun. Remmikävely alkaa jo sujua ihan kivasti, vaikka vielä välillä mamman pitää muistuttaa kuka päättää minne mennään. Ollaan otettu käyttöön semmmoinen kolinapurkki, jonka mamma aina heittää mun eteen jos alan rähistä toisille koirille. Se on kokispurkki, jossa on herneitä sisällä ja se kuulostaa minusta aika inhottavalta. Se tulee aina niin yllättäen ja vie huomioni, jolloin toisille koirille rähiseminen unohtuu. Tässä ollaan menty nyt ihan kivasti eteenpäin viime aikoina eikä enää teekään mieli rähinöidä niin paljon. 
     Tänään ja eilen otettiin luoksetulotreeniä mamman kanssa tuossa lähimetsässä. Yllättävän hyvin se sujui. Niiden suunnitelmissa on ottaa yhteistreenit Ranen kanssa, jolloin molemmille pojille on ns. häiriötekijä. Meiltä kun aina meinaa se luoksetulo ja muut käskyt unohtua kun saadaan kahdestaan juosta metsässä. Mammat sanoo, että me ei välillä kuulla eikä nähdä mitään kun meillä on leikit päällä. Antaa ne kuulemma meidän juosta ja telmiä, mutta pitää kuulemma myös muistaa tulla luokse kun ne pyytää. No, antaa niiden suunnitella, mehän katotaan ketkä määrää meidän metsässä, heh heh...