Pohdin tänään koiranmielessäni tätä ajan kulumista ja maaliskuun alkua tässä näemmä jo mennään. Tajusin tuossa nuo ihanat auringonsäteet ja kunnon käppänän tavoin minä päivisin vain makoilen niissä kohdissa, joihin aurinko lämmittää.
Ja kun aurinko siirtyy, siirryn minäkin!
Tapasin tässä taas yhden uuden koirakaverin. Se on vasta pentu ja sen nimi on Roope. Roope ei vielä ole päässyt trimmiin ja se onkin aika karvaturrin näköinen.
Roope on oikein reipas pieni käppänä, pippuri&suola väriltään! Menimme mamman sukulaisiin sitä tapaamaan. Ensiksi tein pienen testin ja menin maistamaan hänen ruokaansa, mutta hän vain heilutti häntäänsä ja antoi minun syödä. Minä iäkkäämpänä miehenä (hmm, mamma sanoi että minun ei kylläkään iälläni vielä kannata ylpeillä) olin välillä hieman stressaantunut kun Roope oli koko ajan kimpussa enkä saanut hetken rauhaa edes vedenjuontitarkoitukseen. Mutta semmoisia nuo lapset ovat, hmm, pitäähän niitä ymmärtää...
Olen muuten aloittanut uuden harrastuksen: laulelen ihan huvikseni serenadeja kulmakunnan ihastuttaville narttukoirille. Mammaa naurattaa ihan kamalasti kun päästelen sen mielestä niin hassuja ääniä. Mutta se on vain tätä nuoren miehen rakkaudenkaipuuta.... hmmm
Ja saapahan mamma maistaa omaa lääkettään kun kerran minun kuullen aina harjoittelee niitä kuorobiisejään täällä ja luulee ettei minua muka häiritse, hih!
Kommentit