WUH!
 
   Vihdoinkin - viime yönä satoi lunta oikein urakalla ainakin täällä susirajalla.
   Aamulla en aluksi meinannut uskaltaa mennä edes ulos. Hetken kun mietin niin johan oli kiva telmiä lumessa ja myöhemmin päivällä ei ollut riemulla rajoja kun päästiin Ranen kanssa lumeen telmimään.
   Olin nukkunutkin hyvin kun mamma oli vaihtanut niiden lakanat ja jätti lakanakasan makkarin lattialle. Tietysti niistä tuli aivan mahtava pesä ja hyvin nukutti. Nukutti meinaan ihan niin hyvin, etten malttanut nousta edes iskältä kinuamaan aamupalaa kun se oli lähdössä töihin. Mamma nousi sitten kahdeksan maissa, mutta minä vain käänsin kylkeä siellä ihanassa pesässäni. Kello oli 9.25 kun sitten unisena menin kysymään mammalta veiskö se minut ulos. Veihän se ja olisi vienyt ne lakanat pesuun ellen olisi ehtinyt sinne pesään takaisin vielä nukkumaan ;)!  En vaan taas ymmärrä mikä mammaa nauratti, kai sitä nyt saa nukkua jos huvittaa, herrajestas! Ja mokoma vei kuitenkin ne lakanat pesuun, murrrrrr!

     Olen muuten tässä joutanut hieman funtsimaan juttuja ja alan olla sitä mieltä, että tuolla ulkona on aika ihania tuoksuja, tyttökoiria, hmmmm... Mamma ja Ranen mamma puhuivat tänään että me pojat olemme olleet levottomia ja kuulemma nuoleskelemme noita kalleuksiamme koko ajan. Ja Ranella tuntuu se yksi olevan aika paljon mielessä kun pitää aina välillä muistuttaa sille että hei, anteeksi vain mutta olen kyllä ihan miehinen mies jos et satu muistamaan. Mutta ei se mitään, ymmärrän kyllä tuon kehitysvaiheen nuoren miehen elämässä.
      Olen muuten ihan myyty kun tuossa lenkillä tapasin Sirun,  ihanan käppänätytön.  Se vaan tuntui olevan aika paljon venhempi eikä oikein piitannut meikäläisen seurasta. No kai minä sitten olin liian innokas kun se vähän ojensi minua.
 Mutta ah mikä nainen!!