Tänä aamuna olin vähän ihmeissäni kun mamma taas lähti sinne jonnekin paikkaan, jota kutsutaan töiksi. Mikähän se paikka oikein on ja onkohan siellä kivaa? Ottaskohan se minut joskus sinne mukaan kun  niin kovasti haluan? By the way, onkohan siellä tyttökoiria, hmmmm?
    Onneksi iskä jäi mun kanssa kotiin! Vaikka silti ei riemullani ollu rajoja kun mamma iltpäivällä tuli takas kotiin. Se vaan aina yrittää mua toppuutella ja komentaa, vaikka miehän vaan rakastan sitä ja haluun osottaa sen sille... Tänäänki se vaan komensi kun se tuli ja mie vouhotin sen ympärillä. Mut sitte mie muistin että ai niin, pitää ekana mennä istumaan vähän kauemmas ja olla rauhassa niin sitten se kutsuu minua. Olin jo ihan meinannu unohtaa sen jutun.
     Mutta sitte kun se mamma tuli niin heti se lähti uudelleen johonkin autokouluun. Se kuulemma opettelee ajamaan sitä ihme pärisevää hökötystä, jonka kyydissä miekin olen monesti ollu. Sitten me kuulemma sen kanssa laajennetaan reviiriä ja mennään kaikkiin kivoihin paikkoihin lenkkeilemään. Jos miulta kysytään niin Joensuussa ainaki on semmonen kiva koirapuisto... Vaikka kyllä mulla on kivaa Ranen kanssa tuossa lähimetässäkin. Sitä auto-hökötystä en oo kyllä ikinä pelänny eikä mulle onneks tuu paha olo siellä (paitsi kerran mut sitä ei lasketa).
 
      Ai niin, kaikkeen sitä pieni koira joutuukin... Eilen illalla mamma huomas jotain outoa keltasta rähmää meikäläisen silmässä ja rupes sitten tutkimaan sitä ja tietty sorkki sitä heti ekana aamullaki ja varmana se heti taas rupes soittamaan sille Päiville. Se Päivi on kyllä kiva en minä sillä... En vaan ymmärrä että ainako mamman pitää meikäläisestä huolehtia, isosta miehestä, mrrr!  No päivällä se sitten tuli semmoisen korvanpuhistuspullon näkösen pullon kanssa ja sillon jo aavistin pahaa. No eikös se sitten laittanu sitä mönjää silmään, kuulemma jotain silmänpuhdistusvettä. Mutta annoin sen kiltisti laittaa kun tiesin että ei se mitään pahaa oo eikä se sitte ollukaan. Nyt sitte salakuuntelin sen juttuja niin se ehkä aikoo viedä mut huomenna sen yhen kivan eläinlääkäritädin luokse (siis ei sen Päivin vaan sen yhen toisen). Jee, jos pääsen sinne niin se on kivaa, sanovat että oon ihmeellinen koira kun tykkään siitä tädistä ja siitä paikasta, mutta kun ei siellä oo koskaan mitään pahaa tapahunu ja minua on aina kohdeltu hyvin. Ja varmaan se saa tuon silmänkin kuntoon taas, kyllä se vähä kipeä on, täytyy nyt myöntää vaikka hävettääkii. No mutta ei sen puoleen, ei mulla oo silmissä ollu niin paljo ongelmia ku mammalla, että kyllä se mamma vielä tässä asiassa voiton vie, heh!
  Mutta todettava se on -  sairasta sakkia!!