Wuh wuh wuh wuh wuh...
 
     Minulla on teille koiranmielessäni iloista kerrottavaa: mamma lopetti syksyn tullen työt museolla ja viettää siis aikaa kotona opiskellen ja minua hoitaen. Minä olen kyllä onnen poika kun minun ei tarvitse niin kamalasti olla yksin kun mamma on yleensä talvella kotona ja iskä kesällä. Mamma kuulemma olisi vaikka mielellään jatkanutkin töissä, mutta ainkin minä olen vain iloinen. On siitä mammastakin varmasti kiva kun voi viettää enemmän aikaa kanssani ja pääsemme syysretkille.
     Syksy toi mukanaan myös vähemmän kivoja asioita kuten kuratassupesut joka ulkoilun jälkeen.  Sitten minä aina saan hepulikohtauksia ja juoksen ympäri kämppää ja hypin sängylle ja sohville ja vaikka minne.
      Tässä  viime kirjoittelun jälkeen me vietimme mamman kanssa pari viikkoa täällä ihan kahdestaan kun iskä oli kuntoutuksessa. Meillä kävi mamman työkavereita sieltä museolta kylässä ja vietimme heidän kanssaan mukavan illan. Muutaman työkaverin kanssa lähdettiin sitten jonain päivänä metsäretkelle ja siellä minä juoksin ihan höpelönä ja olin innoissani. Olin niin innoissani,  etten meinannut tulla autoonkaan ja saivat aika kauan minua sinne houkutella.
      Mulla oli tuossa välillä vähän maha kipeänä ja ripulilla. Oli aika kurja olo ja muutamia öitä juostiin mamman kanssa pihalla. Oli pakko mennä herättämään se aina kun tuntui ettei tästä olemisesta muuten tule yhtään mitään.  Onneksi mamma ymmärsi ja oli kärsivällinen. Piti meidän sitten soitella eläinlääkärille (sekä sille hovieläinlääkärille että täällä olevalle) ja sain lääkekuurin ja semmoista erikoisruokaa. Mulla oli kuulemma joku suolistotulehdus. Mutta onneksi oloni on jo paljon parempi ja olen jo aika lailla entiselläni.
       Mutta tässäpä tärkeimmät kuulumiset, kirjoitellaan lisää sitä mukaa kun tulee mieleen!
       Syksyn iloa!
       t:Ransu