23.09.2008 - 14:13
Wuh wuh wuh!
Meillä onkin taas ollut aika pitkä tauko tässä bloggailussa, mutta jospa tässä syksyä kohti vähän aktivoituisimme tälläkin rintamalla... Kesä meni tänä vuonna ihan huomaamatta kun ei kunnon helteitäkään saatu ja koko ajan vain odoteltiin kesän alkavan. Painoin töissä pitkää päivää koko kesän, mutta pikkuisen oli sentään lomasia siinä välissä. Hoitelin myös sairasta mummoa ja välillä kävi Ransukin häntä katsomassa. Elokuussa Ransua sitten ihmetyttikin suuresti kun mentiin käymään mummolassa ja mummon haju kyllä löytyi, mutta kotona olikin vain ukki. Piti etsiä ja haistella kaikki paikat ja vähän uikuttaakin, ihan kuin olisi meidän kanssa mummoa ikävöinyt. Ransu ja naapurin Rane ovat molemmat olleet niin huippuja, ihan selvästi viestittäneet: "Otan osaa!".
Kesätohinat ovat nyt siis ohi ja toivottavasti seuraisi vähän rauhallisempi jakso elämässä. Ransu on onnekas koira kun hänen ei tarvitse paljon olla yksin kotona. "Mami" on syksyllä ja talvella enemmän kotona ja "isukki" kesällä. Eilen olimme Ransun kanssa ensimmäisiä päiviä kahdestaan kotosalla museotyön loputtua ja heti meille sattui aikamoinen ampiaisepisodi. Jostain kumman rakosesta sisälle oli päässyt ainakin viisi tai kuusi ampiaista, jotka pörräsivät ympäriinsä. Muutama niistä alkoi pörrätä ihan Ransun ympärillä ja hän jähmettyi pelosta paikoilleen ja alkoi täristä. Menin rauhoittelemaan Ransua ja siitäkös ampiaiset saivat vain lisää virtaa ja siirtyivät pörräämään ja häiriköimään myös minun ympärilleni. Siinä sitten tovi ihmeteltiin ja toivottiin niiden häipyvän. Pitkään ne jaksoivatkin meitä kiusata, mutta onneksi eivät sitten ehtineet kumpaakaan pistää.
Ihana ilma houkuttelee nyt meitä ulos, joten lisää ensi kerralla!
Meillä onkin taas ollut aika pitkä tauko tässä bloggailussa, mutta jospa tässä syksyä kohti vähän aktivoituisimme tälläkin rintamalla... Kesä meni tänä vuonna ihan huomaamatta kun ei kunnon helteitäkään saatu ja koko ajan vain odoteltiin kesän alkavan. Painoin töissä pitkää päivää koko kesän, mutta pikkuisen oli sentään lomasia siinä välissä. Hoitelin myös sairasta mummoa ja välillä kävi Ransukin häntä katsomassa. Elokuussa Ransua sitten ihmetyttikin suuresti kun mentiin käymään mummolassa ja mummon haju kyllä löytyi, mutta kotona olikin vain ukki. Piti etsiä ja haistella kaikki paikat ja vähän uikuttaakin, ihan kuin olisi meidän kanssa mummoa ikävöinyt. Ransu ja naapurin Rane ovat molemmat olleet niin huippuja, ihan selvästi viestittäneet: "Otan osaa!".
Kesätohinat ovat nyt siis ohi ja toivottavasti seuraisi vähän rauhallisempi jakso elämässä. Ransu on onnekas koira kun hänen ei tarvitse paljon olla yksin kotona. "Mami" on syksyllä ja talvella enemmän kotona ja "isukki" kesällä. Eilen olimme Ransun kanssa ensimmäisiä päiviä kahdestaan kotosalla museotyön loputtua ja heti meille sattui aikamoinen ampiaisepisodi. Jostain kumman rakosesta sisälle oli päässyt ainakin viisi tai kuusi ampiaista, jotka pörräsivät ympäriinsä. Muutama niistä alkoi pörrätä ihan Ransun ympärillä ja hän jähmettyi pelosta paikoilleen ja alkoi täristä. Menin rauhoittelemaan Ransua ja siitäkös ampiaiset saivat vain lisää virtaa ja siirtyivät pörräämään ja häiriköimään myös minun ympärilleni. Siinä sitten tovi ihmeteltiin ja toivottiin niiden häipyvän. Pitkään ne jaksoivatkin meitä kiusata, mutta onneksi eivät sitten ehtineet kumpaakaan pistää.
Ihana ilma houkuttelee nyt meitä ulos, joten lisää ensi kerralla!
30.06.2008 - 16:19
Wuh wuh!
HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!
Istuuduimme pitkästä pitkästä aikaa tänne hieman kirjoittelemaan. Kesä on edennyt jo näin pitkälle ja Ransukin on jälleen kesämies nypityssä turkissaan, eipähän tule helteellä niin kamalan kuuma. Alkukesän hyttyset ovat olleet kovasti kiusana ja olo oli välillä aika hankala niiden pistojen takia, mutta onneksi apu oli lähellä kun hovieläinlääkäri Päivi sattui olemaan sopivasti käymässä. Ostettiin pienen omaisuuden maksavaa eläinten hyttysmyrkkyä, jotain semmoista turvallista luonnontuotetta, ja siitä onkin ollut ihan apua.
Mami on ollut ahkerana töissä ja viime viikolla kun se tuli sieltä niin se haisi ihan lampaalle, voi kääk! Taitaa se laittaa tässä kuviakin tänne niistä hoidokeistaan kunhan ensin saapi ne puhelimesta koneelle. Juu!
Meillä oli kiva lomanen Kolilla juhannuksena. Mamin kanssa otettiin irtiotto kaikesta ja vain lenkkeiltiin ja ihailtiin maisemia. Vastaan tuleet ihmiset puolestaan ihailivat minua ja sanoivat minua kivaksi koiraksi. Oli aivan ihanaa juosta siellä ja katsella maisemia, mutta välillä sitten taisin olla vähän liian innokas menemään kun mami ihan säikähti kun meinasin mennä kiipeilmään sen mielestä liian vaarallisiin paikkoihin. Sieltä Koliltakin on kuvia kunhan mami vaan laittaa ne koneelle.
Nyt toivotaan vaan kivoja kesäilmoja kaikille!
HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!
Istuuduimme pitkästä pitkästä aikaa tänne hieman kirjoittelemaan. Kesä on edennyt jo näin pitkälle ja Ransukin on jälleen kesämies nypityssä turkissaan, eipähän tule helteellä niin kamalan kuuma. Alkukesän hyttyset ovat olleet kovasti kiusana ja olo oli välillä aika hankala niiden pistojen takia, mutta onneksi apu oli lähellä kun hovieläinlääkäri Päivi sattui olemaan sopivasti käymässä. Ostettiin pienen omaisuuden maksavaa eläinten hyttysmyrkkyä, jotain semmoista turvallista luonnontuotetta, ja siitä onkin ollut ihan apua.
Mami on ollut ahkerana töissä ja viime viikolla kun se tuli sieltä niin se haisi ihan lampaalle, voi kääk! Taitaa se laittaa tässä kuviakin tänne niistä hoidokeistaan kunhan ensin saapi ne puhelimesta koneelle. Juu!
Meillä oli kiva lomanen Kolilla juhannuksena. Mamin kanssa otettiin irtiotto kaikesta ja vain lenkkeiltiin ja ihailtiin maisemia. Vastaan tuleet ihmiset puolestaan ihailivat minua ja sanoivat minua kivaksi koiraksi. Oli aivan ihanaa juosta siellä ja katsella maisemia, mutta välillä sitten taisin olla vähän liian innokas menemään kun mami ihan säikähti kun meinasin mennä kiipeilmään sen mielestä liian vaarallisiin paikkoihin. Sieltä Koliltakin on kuvia kunhan mami vaan laittaa ne koneelle.
Nyt toivotaan vaan kivoja kesäilmoja kaikille!
07.04.2008 - 21:38
Wuh wuh!
Ransua ihmetyttävät nämä vaihtelevat säät: toisena päivänä saa haistella pihalla jo nurmikkoa ja seuraavana aamuna pitää nostella tassuja kun on satanut niin paljon lunta. Mutta kevät tästä vielä tulee! Matolääke ja kuratassujen pesu eivät herraa liiemmin miellytä, mutta onneksi sitä ensimmäistä ei tarvitse ottaa kovin usein, jälkimmäistä sitä vastoin tapahtuu Ransun mielestä ihan liikaakin.
Mummolassa olemme käyneet maalla aika ahkerasti ja Ransusta on ollut ihanaa juosta jäällä. Pilkkikisat pääsiäisen aikaan olivat ihan ykköset kun sai varastella ihmisten kaloja eivätkö ne saaneet vikkelää käppänää millään kiinni. Ei se Ransu niitä raakoja kaloja syönyt, mutta niiden kanssa taisi olla aika mieluista härnätä ihmisiä, tulla lähelle ja antaa olevinaan ottaa kiinni ja sitten vikkelästi karkuun. Valitettavasti (hmmmm, Ransu taitaa olla eri mieltä) koirien sarjassa ei tällä kertaa ollut muita osallistujia, joten Ransu sai yksinoikeuden palkintonameihin ja vinkuvaan sikaan.
Mummolan Mörköstä meillä on vähän ikävämpiä uutisia, 13 täyttävän papparaisen vointi ei nimittäin ole kauhean hyvä. Tänään Mörkö kävi eläinlääkärissä ja vielä lääkkeiden avulla vähän koetetaan oloa parantaa, mutta seuraavat päivät näyttävät mihin suuntaan papan vointi lähtee menemään ja onko aika siirtyä koirien taivaaseen lepäämään. Mörkö-pappa kiittää kaikkia ystäviä yhteisistä hetkistä!
Ransua ihmetyttävät nämä vaihtelevat säät: toisena päivänä saa haistella pihalla jo nurmikkoa ja seuraavana aamuna pitää nostella tassuja kun on satanut niin paljon lunta. Mutta kevät tästä vielä tulee! Matolääke ja kuratassujen pesu eivät herraa liiemmin miellytä, mutta onneksi sitä ensimmäistä ei tarvitse ottaa kovin usein, jälkimmäistä sitä vastoin tapahtuu Ransun mielestä ihan liikaakin.
Mummolassa olemme käyneet maalla aika ahkerasti ja Ransusta on ollut ihanaa juosta jäällä. Pilkkikisat pääsiäisen aikaan olivat ihan ykköset kun sai varastella ihmisten kaloja eivätkö ne saaneet vikkelää käppänää millään kiinni. Ei se Ransu niitä raakoja kaloja syönyt, mutta niiden kanssa taisi olla aika mieluista härnätä ihmisiä, tulla lähelle ja antaa olevinaan ottaa kiinni ja sitten vikkelästi karkuun. Valitettavasti (hmmmm, Ransu taitaa olla eri mieltä) koirien sarjassa ei tällä kertaa ollut muita osallistujia, joten Ransu sai yksinoikeuden palkintonameihin ja vinkuvaan sikaan.
Mummolan Mörköstä meillä on vähän ikävämpiä uutisia, 13 täyttävän papparaisen vointi ei nimittäin ole kauhean hyvä. Tänään Mörkö kävi eläinlääkärissä ja vielä lääkkeiden avulla vähän koetetaan oloa parantaa, mutta seuraavat päivät näyttävät mihin suuntaan papan vointi lähtee menemään ja onko aika siirtyä koirien taivaaseen lepäämään. Mörkö-pappa kiittää kaikkia ystäviä yhteisistä hetkistä!
01.02.2008 - 10:53
Moro!
Thanks for the norwegian friends for sending me some greetings in facebook! I seem to have my own pages in there as well ;)!
So we are going into February right now and I´m so so happy that we got some more snow. The day before yesterday we went to the forest and ran there SO MUCH with Rane. In the evening he went to visit us. His "daddy" was outside "doing the snow" and he was running in the garden. When "mummy" opened our door he ran in. Here is a picture of me and my best friend as a memory of last year and because it´s going to be the 14.th of February soon :
Ransu
Thanks for the norwegian friends for sending me some greetings in facebook! I seem to have my own pages in there as well ;)!
So we are going into February right now and I´m so so happy that we got some more snow. The day before yesterday we went to the forest and ran there SO MUCH with Rane. In the evening he went to visit us. His "daddy" was outside "doing the snow" and he was running in the garden. When "mummy" opened our door he ran in. Here is a picture of me and my best friend as a memory of last year and because it´s going to be the 14.th of February soon :
Ransu
25.01.2008 - 11:18
Wuh wuh
Nyt sitä lunta sitten riittää kun eilen satoi paljon. Oli niin kova tuuli, että korvani oikein liehuivat ulkoillessa. Iskä hankki mummolta ja ukilta lainaan potkurin ja ollaan sen kanssa muutaman kerran menty yhdessä. Aika mukavaa, iskä potkuttelee hiljalleen ja minä siinä vieressä hölkkäilen. Mutta olen minä päässyt mamman ja Ranen ja Ranen mamman kanssa metsälenkeille ja sukeltelemaan lumeen. Ranekin innostui toissapäivänä ihan tosissaan juoksemaan enkä minä meinannut perässä pysyä. Ärsyttää vaan kun sen pitää jäädä tekemään niitä lumienkeleitä ja piehtaroimaan lumeen, en tykkää semmoisesta yhtään.
Mamma ja iskä kävivät eilen jossain Lidlissä ja ostivat sieltä jotain koirashampoota. Niiden mielestä se tuoksui tosi hyvältä, mutta kun minä haistelin sitä niin jopas pisti tuhahtamaan - kaikkea ne keksivätkin!
Meillä on nyt voitu vähäsen paremmin ja isikin on siis poääsyt minun kanssa ulkoilemaan. Mulla ei enää ole ollut niitä täristyskohtauksia, mutta kuulemma mennään vielä toisen kerran sen kivan fyssaritädin luokse. Mutta sopiihan se mulle :)!
From now on we have to write a few sentences in English because mummy was in Norway and she made new friends there So I WUH for all of you and lick your hands friendly ;)! Here I am "flying"!
Ransu
Nyt sitä lunta sitten riittää kun eilen satoi paljon. Oli niin kova tuuli, että korvani oikein liehuivat ulkoillessa. Iskä hankki mummolta ja ukilta lainaan potkurin ja ollaan sen kanssa muutaman kerran menty yhdessä. Aika mukavaa, iskä potkuttelee hiljalleen ja minä siinä vieressä hölkkäilen. Mutta olen minä päässyt mamman ja Ranen ja Ranen mamman kanssa metsälenkeille ja sukeltelemaan lumeen. Ranekin innostui toissapäivänä ihan tosissaan juoksemaan enkä minä meinannut perässä pysyä. Ärsyttää vaan kun sen pitää jäädä tekemään niitä lumienkeleitä ja piehtaroimaan lumeen, en tykkää semmoisesta yhtään.
Mamma ja iskä kävivät eilen jossain Lidlissä ja ostivat sieltä jotain koirashampoota. Niiden mielestä se tuoksui tosi hyvältä, mutta kun minä haistelin sitä niin jopas pisti tuhahtamaan - kaikkea ne keksivätkin!
Meillä on nyt voitu vähäsen paremmin ja isikin on siis poääsyt minun kanssa ulkoilemaan. Mulla ei enää ole ollut niitä täristyskohtauksia, mutta kuulemma mennään vielä toisen kerran sen kivan fyssaritädin luokse. Mutta sopiihan se mulle :)!
From now on we have to write a few sentences in English because mummy was in Norway and she made new friends there So I WUH for all of you and lick your hands friendly ;)! Here I am "flying"!
Ransu
10.01.2008 - 18:46
Wuh wuh wuh wuh wuh
On jo kuulemma vuosi 2008 eikä pitkään aikaan olla bloggailtu, joten arveltiin toivotella kaikille MUKAVAA ALKANUTTA VUOTTA!
Jospa talvi vihdoinkin lujittaisi otettaan niin pääsisi telmimään lumeen ja olisi muutenkin kivempaa. Me ollaan varmaan Ranen kanssa semmoisia talvikoiria, jotka tykkää kamalasti kun on kylmää (sopivasti!) ja lunta. Tällä hetkellä näyttää kyllä ihan hyvältä, ei siinä mitään. Ollaan päästy telmimään ja retkille ja on ollut mukavaa. Jouluna sai syödä paljon paljon herkkuja ja sain taas paljon kivoja paketteja. Mummo oli virkannut mulle semmoisen pehmeän viltin, jonka säilytän mummolassa ja makoilen siellä ollessani sen päällä. Sitten sain puruluita ja koirankeksejä ja Ranelta ihanan pienen vinkuvan krokotiilin. Sen kanssa olen leikkinyt aika paljon. Joulu on kyllä koirienkin mielestä aika mukavaa aikaa!
Meidän loppuvuosi meni nopeasti, mami etsii kovasti töitä ja sitten se on ollut surullinen tätinsä kuolemasta ja minä olen koittanut lohduttaa sitä. Täällä on taas ollut varsinainen sairaala kun mamin silmät ovat oireilleet ja isiltä murtui kylkiluu kerran minun kanssa lenkkeillessä. Minulla on ollut hieman omiakin ongelmia kun saan sellaisia täristyskohtauksia. Ihmiset ihmettelevät aina mistä ne johtuvat, mutta mitäpähän eivät ymmärrä kun yritän kertoa että selkään koskee. Mentiin eläinlääkäriin jo aika pitkä aika sitten ja siellä minulta otettiin verikokeita ja rötgenkuvia ja kaikkia semmoisia. Mami meinasi jo hermostua kun en millään suostunut pissimään hänen ja sen kivan lääkäritätin mieliksi yhteen purkkiin, mutta joku ylpeys se on koirallakin oltava, ***! Arvelkaapa nyt miten noloa. No, saatiin se pissanäyte sitten lopulta ja hyvä jos olivat tyytyväisiä!
Odoteltiin aika monta viikkoa, että yksi eläinfysioterapeutti tulisi tänne meidän kaupunkiin käymään ja tulihan se sitten vihdoin. Mami ja isi veivät minut hänen luokseen ja ensin vierastin ja arastelin häntä kovasti. Hän oli kuitenkin tosi kiva ja sai minut rentoutumaan ja nautin kovasti hieronnasta. Se täti sanoi, että minun täristys ja kipu johtuvat jumissa olevista lihaksista, jotka myös painavat nikamia. Se se niin vietävästi sattuu! Hän opetti mamille miten minua hierotaan ja miten minua voi auttaa tässä ongelmassa muutenkin. Ihanaa kun vihdoinkin tajuavat! Jospa se olo tästä korjaantuisi. Mami kokeili siellä fyssarin luona hieroa minua ja täytyy myöntää, että aika hyvin se osasi :)! Se käski mamin hieroa minua kahdesti viikossa, JEEEEE!
Semmoisia tänne näin vuoden alkajaistunnelmissa. Riehumisiin!
Ransu
On jo kuulemma vuosi 2008 eikä pitkään aikaan olla bloggailtu, joten arveltiin toivotella kaikille MUKAVAA ALKANUTTA VUOTTA!
Jospa talvi vihdoinkin lujittaisi otettaan niin pääsisi telmimään lumeen ja olisi muutenkin kivempaa. Me ollaan varmaan Ranen kanssa semmoisia talvikoiria, jotka tykkää kamalasti kun on kylmää (sopivasti!) ja lunta. Tällä hetkellä näyttää kyllä ihan hyvältä, ei siinä mitään. Ollaan päästy telmimään ja retkille ja on ollut mukavaa. Jouluna sai syödä paljon paljon herkkuja ja sain taas paljon kivoja paketteja. Mummo oli virkannut mulle semmoisen pehmeän viltin, jonka säilytän mummolassa ja makoilen siellä ollessani sen päällä. Sitten sain puruluita ja koirankeksejä ja Ranelta ihanan pienen vinkuvan krokotiilin. Sen kanssa olen leikkinyt aika paljon. Joulu on kyllä koirienkin mielestä aika mukavaa aikaa!
Meidän loppuvuosi meni nopeasti, mami etsii kovasti töitä ja sitten se on ollut surullinen tätinsä kuolemasta ja minä olen koittanut lohduttaa sitä. Täällä on taas ollut varsinainen sairaala kun mamin silmät ovat oireilleet ja isiltä murtui kylkiluu kerran minun kanssa lenkkeillessä. Minulla on ollut hieman omiakin ongelmia kun saan sellaisia täristyskohtauksia. Ihmiset ihmettelevät aina mistä ne johtuvat, mutta mitäpähän eivät ymmärrä kun yritän kertoa että selkään koskee. Mentiin eläinlääkäriin jo aika pitkä aika sitten ja siellä minulta otettiin verikokeita ja rötgenkuvia ja kaikkia semmoisia. Mami meinasi jo hermostua kun en millään suostunut pissimään hänen ja sen kivan lääkäritätin mieliksi yhteen purkkiin, mutta joku ylpeys se on koirallakin oltava, ***! Arvelkaapa nyt miten noloa. No, saatiin se pissanäyte sitten lopulta ja hyvä jos olivat tyytyväisiä!
Odoteltiin aika monta viikkoa, että yksi eläinfysioterapeutti tulisi tänne meidän kaupunkiin käymään ja tulihan se sitten vihdoin. Mami ja isi veivät minut hänen luokseen ja ensin vierastin ja arastelin häntä kovasti. Hän oli kuitenkin tosi kiva ja sai minut rentoutumaan ja nautin kovasti hieronnasta. Se täti sanoi, että minun täristys ja kipu johtuvat jumissa olevista lihaksista, jotka myös painavat nikamia. Se se niin vietävästi sattuu! Hän opetti mamille miten minua hierotaan ja miten minua voi auttaa tässä ongelmassa muutenkin. Ihanaa kun vihdoinkin tajuavat! Jospa se olo tästä korjaantuisi. Mami kokeili siellä fyssarin luona hieroa minua ja täytyy myöntää, että aika hyvin se osasi :)! Se käski mamin hieroa minua kahdesti viikossa, JEEEEE!
Semmoisia tänne näin vuoden alkajaistunnelmissa. Riehumisiin!
Ransu
29.10.2007 - 10:22
Helou!
Onpas täällä ollut laiskaa porukkaa kun ei taas ole bloggailtu pitkään aikaan...
Minä olen vissiin aikamoinen nettikoira kun mamma teki mulle oman dogbookin johonkin uuteen villitykseensä facebookiin. Mikähän sekin sitten lienee... parasta koiranelämää on kyllä nuuskinta ja Ranen kanssa riehuminen, sanon minä, wuh! On siellä tosin ollu kaverina semmoinen Unni-koira, johon kovasti tahtoisin tutustua ihan livenä. Me aina lähetellään viestejä toisillemme, nettailijakoiria kun ollaan ja asutaan kaukana toisistamme.
Ei mulle mitään erikoista kuulu, hyvin täällä menee. Mamma ja iskä olivat syyslomalla Helsingissä ja minä olin mummo-ukkilassa hoidossa. Mulla oli paljon tekemistä kun piti jahdata syyslehtiä ja sammakoita pihalla ja vahtia mummon unta sen vieressä kun ukki lähti aikaisin hirvimetsälle. Päivystysvuorot oman kodin vierashuoneessa jatkuvat ja mamma vie minua miellyttävän usein lenkeille ja riehumaan Ranen kanssa. Kyllä se hämmästelee miten hyvin minä tajuan milloin se on aikeissa lähteä ulos ja milloin pääsen mukaan ja milloin en. Vaan kyllähän kunnon koiran kuuluukin tietää tuollaiset asiat, hmmmm!
Ruoka on alkanut maistua mulle vähän paremmin ja mamma on siitä asiasta älyttömän iloinen. Sen mielestä on hyvä kun olen saanut vähän lihaa luitteni ympärille. Mummon makaronimössö on edelleen parasta kaikista ruoista - ja kala tietysti. Olen oppinut sanan "kala" (kun mamma ja iskä sen mulle opettivat) ja heti kun kuulen sen, tulen tosi nopeasti ja innokkaasti.
Yhtenä päivänä oltiin mamman kanssa lenkillä ja vastaan tuli ah niin ihana tyttökoira. Sillä oli juoksut ja se olisi ilmeisesti ollut valmis tekemään lähempääkin tuttavuutta meikäläisen kanssa. Silloin kyllä toivoin että olisin ollut ilman mammaa mukana kun se mokoma vaan veti minua koko ajan pois siitä. Arvatkaa ärsyttikö! Koitin vinkua ja kaikkea että se tajuaisi, mutta mitäpä se älyää näistä nuorten urosten jutuista, nainen kun on... Hoki vaan sitä iänikuista "Ransu tule!"
Ei muuta kuin hyviä syyslenkkejä kaikille ja bloggailemisiin!
Ransu
Onpas täällä ollut laiskaa porukkaa kun ei taas ole bloggailtu pitkään aikaan...
Minä olen vissiin aikamoinen nettikoira kun mamma teki mulle oman dogbookin johonkin uuteen villitykseensä facebookiin. Mikähän sekin sitten lienee... parasta koiranelämää on kyllä nuuskinta ja Ranen kanssa riehuminen, sanon minä, wuh! On siellä tosin ollu kaverina semmoinen Unni-koira, johon kovasti tahtoisin tutustua ihan livenä. Me aina lähetellään viestejä toisillemme, nettailijakoiria kun ollaan ja asutaan kaukana toisistamme.
Ei mulle mitään erikoista kuulu, hyvin täällä menee. Mamma ja iskä olivat syyslomalla Helsingissä ja minä olin mummo-ukkilassa hoidossa. Mulla oli paljon tekemistä kun piti jahdata syyslehtiä ja sammakoita pihalla ja vahtia mummon unta sen vieressä kun ukki lähti aikaisin hirvimetsälle. Päivystysvuorot oman kodin vierashuoneessa jatkuvat ja mamma vie minua miellyttävän usein lenkeille ja riehumaan Ranen kanssa. Kyllä se hämmästelee miten hyvin minä tajuan milloin se on aikeissa lähteä ulos ja milloin pääsen mukaan ja milloin en. Vaan kyllähän kunnon koiran kuuluukin tietää tuollaiset asiat, hmmmm!
Ruoka on alkanut maistua mulle vähän paremmin ja mamma on siitä asiasta älyttömän iloinen. Sen mielestä on hyvä kun olen saanut vähän lihaa luitteni ympärille. Mummon makaronimössö on edelleen parasta kaikista ruoista - ja kala tietysti. Olen oppinut sanan "kala" (kun mamma ja iskä sen mulle opettivat) ja heti kun kuulen sen, tulen tosi nopeasti ja innokkaasti.
Yhtenä päivänä oltiin mamman kanssa lenkillä ja vastaan tuli ah niin ihana tyttökoira. Sillä oli juoksut ja se olisi ilmeisesti ollut valmis tekemään lähempääkin tuttavuutta meikäläisen kanssa. Silloin kyllä toivoin että olisin ollut ilman mammaa mukana kun se mokoma vaan veti minua koko ajan pois siitä. Arvatkaa ärsyttikö! Koitin vinkua ja kaikkea että se tajuaisi, mutta mitäpä se älyää näistä nuorten urosten jutuista, nainen kun on... Hoki vaan sitä iänikuista "Ransu tule!"
Ei muuta kuin hyviä syyslenkkejä kaikille ja bloggailemisiin!
Ransu
17.09.2007 - 18:25
Wuh wuh wuh wuh wuh...
Minulla on teille koiranmielessäni iloista kerrottavaa: mamma lopetti syksyn tullen työt museolla ja viettää siis aikaa kotona opiskellen ja minua hoitaen. Minä olen kyllä onnen poika kun minun ei tarvitse niin kamalasti olla yksin kun mamma on yleensä talvella kotona ja iskä kesällä. Mamma kuulemma olisi vaikka mielellään jatkanutkin töissä, mutta ainkin minä olen vain iloinen. On siitä mammastakin varmasti kiva kun voi viettää enemmän aikaa kanssani ja pääsemme syysretkille.
Syksy toi mukanaan myös vähemmän kivoja asioita kuten kuratassupesut joka ulkoilun jälkeen. Sitten minä aina saan hepulikohtauksia ja juoksen ympäri kämppää ja hypin sängylle ja sohville ja vaikka minne.
Tässä viime kirjoittelun jälkeen me vietimme mamman kanssa pari viikkoa täällä ihan kahdestaan kun iskä oli kuntoutuksessa. Meillä kävi mamman työkavereita sieltä museolta kylässä ja vietimme heidän kanssaan mukavan illan. Muutaman työkaverin kanssa lähdettiin sitten jonain päivänä metsäretkelle ja siellä minä juoksin ihan höpelönä ja olin innoissani. Olin niin innoissani, etten meinannut tulla autoonkaan ja saivat aika kauan minua sinne houkutella.
Mulla oli tuossa välillä vähän maha kipeänä ja ripulilla. Oli aika kurja olo ja muutamia öitä juostiin mamman kanssa pihalla. Oli pakko mennä herättämään se aina kun tuntui ettei tästä olemisesta muuten tule yhtään mitään. Onneksi mamma ymmärsi ja oli kärsivällinen. Piti meidän sitten soitella eläinlääkärille (sekä sille hovieläinlääkärille että täällä olevalle) ja sain lääkekuurin ja semmoista erikoisruokaa. Mulla oli kuulemma joku suolistotulehdus. Mutta onneksi oloni on jo paljon parempi ja olen jo aika lailla entiselläni.
Mutta tässäpä tärkeimmät kuulumiset, kirjoitellaan lisää sitä mukaa kun tulee mieleen!
Syksyn iloa!
t:Ransu
Minulla on teille koiranmielessäni iloista kerrottavaa: mamma lopetti syksyn tullen työt museolla ja viettää siis aikaa kotona opiskellen ja minua hoitaen. Minä olen kyllä onnen poika kun minun ei tarvitse niin kamalasti olla yksin kun mamma on yleensä talvella kotona ja iskä kesällä. Mamma kuulemma olisi vaikka mielellään jatkanutkin töissä, mutta ainkin minä olen vain iloinen. On siitä mammastakin varmasti kiva kun voi viettää enemmän aikaa kanssani ja pääsemme syysretkille.
Syksy toi mukanaan myös vähemmän kivoja asioita kuten kuratassupesut joka ulkoilun jälkeen. Sitten minä aina saan hepulikohtauksia ja juoksen ympäri kämppää ja hypin sängylle ja sohville ja vaikka minne.
Tässä viime kirjoittelun jälkeen me vietimme mamman kanssa pari viikkoa täällä ihan kahdestaan kun iskä oli kuntoutuksessa. Meillä kävi mamman työkavereita sieltä museolta kylässä ja vietimme heidän kanssaan mukavan illan. Muutaman työkaverin kanssa lähdettiin sitten jonain päivänä metsäretkelle ja siellä minä juoksin ihan höpelönä ja olin innoissani. Olin niin innoissani, etten meinannut tulla autoonkaan ja saivat aika kauan minua sinne houkutella.
Mulla oli tuossa välillä vähän maha kipeänä ja ripulilla. Oli aika kurja olo ja muutamia öitä juostiin mamman kanssa pihalla. Oli pakko mennä herättämään se aina kun tuntui ettei tästä olemisesta muuten tule yhtään mitään. Onneksi mamma ymmärsi ja oli kärsivällinen. Piti meidän sitten soitella eläinlääkärille (sekä sille hovieläinlääkärille että täällä olevalle) ja sain lääkekuurin ja semmoista erikoisruokaa. Mulla oli kuulemma joku suolistotulehdus. Mutta onneksi oloni on jo paljon parempi ja olen jo aika lailla entiselläni.
Mutta tässäpä tärkeimmät kuulumiset, kirjoitellaan lisää sitä mukaa kun tulee mieleen!
Syksyn iloa!
t:Ransu
29.07.2007 - 21:50
Wuh wuh!
Matkakuulumisia istahdettiin kirjailemaan mamman kanssa eli toisin sanoen mamma kirjaa ja minä lämmitän sen varpaita.
Meillä oli oikein hauska reissu, vaikka matka olikin aika pitkä. Ajettiin ihailemaan Ruka-tunturin komeita maisemia ja yövyttiin siellä hotellissa pari yötä. Olimme varanneet lemmikkihuoneen ja kun saavuimme sinne, oli minullekin petattu ihan oma peti. Olimme tosi mielissämme näin ennenkuulumattoman hyvästä palvelusta ja laitamme hotellin suuntaan monia kiitoksia. Koirakin sai tuntea itsensä ihan kunnolla hotellivieraaksi ;)! Hyvä oli nukkua ja hyvin me kaikki nukuimmekin.
Hotellivieras tullut juuri ulkoilemasta ja nauttii petinsä pehmeydestä
Mamman kanssa nousimme ihan Ruka-tunturin huipulle ihailemaan maisemia ja lenkkeilimme Juumassa, jossa oli aika pelottava riippusilta. Täytynee tunnustaa, että mamma kantoi minut sen sillan yli kun en itse millään uskaltanut mennä. Mutta ajatelkaa, koski kuohuu alla ja silta heiluu, huh huh, ei hyvä! Muuten kyllä nautin sydämeni kyllyydestä. Mutta eipä silti, kyllä taisivat pohjoisen maisemat mammaankin kolahtaa ja tosissaan ;)!
Mamma ja iskä kävivät katsomassa husky-koiria ja karhuja ja söivät hyvin ja mamma lauloi karaokea. Minä olin jonkin aikaa yksin hotellihuoneessa, mutta ihan hyvin meni, sainpahan lepäillä rauhassa kaikista lenkkeilyistä. Mamma oli ihan innoissaan kun sai ostaa karhunlihaa. En oikein ymmärrä, meinaakohan se syödä sitä? Se nääs ainakin minusta haisi hiukkasen omituiselta jos suoraan sanotaan. Kyllä ne tapasivat miehen, joka syöttää karhuja kädestä ja käy niiden kanssa kalassa yhdessä.
Tämmöisiä ihme otuksia siellä pohjoisessa vilisi aika paljon, sanovat niitä poroiksi.
Yhdessä vaiheessa minä sitten päätin mennä tekemään lähempää tuttavuutta yhden kanssa, mutta kun menin lähemmäs niin se lähti karkuun ja minä tietysti luulin sitä hippaleikiksi ja lähdin kaveria jahtaamaan. Mamma ja iskä eivät oikein moisesta touhusta tykänneet ja jouduinkin sitten auton kyytiin sen jälkeen. Ja nyt minulla onkin lisänimi "porokoira".
Että nääs semmoinen pororeissu!
Matkakuulumisia istahdettiin kirjailemaan mamman kanssa eli toisin sanoen mamma kirjaa ja minä lämmitän sen varpaita.
Meillä oli oikein hauska reissu, vaikka matka olikin aika pitkä. Ajettiin ihailemaan Ruka-tunturin komeita maisemia ja yövyttiin siellä hotellissa pari yötä. Olimme varanneet lemmikkihuoneen ja kun saavuimme sinne, oli minullekin petattu ihan oma peti. Olimme tosi mielissämme näin ennenkuulumattoman hyvästä palvelusta ja laitamme hotellin suuntaan monia kiitoksia. Koirakin sai tuntea itsensä ihan kunnolla hotellivieraaksi ;)! Hyvä oli nukkua ja hyvin me kaikki nukuimmekin.
Hotellivieras tullut juuri ulkoilemasta ja nauttii petinsä pehmeydestä
Mamman kanssa nousimme ihan Ruka-tunturin huipulle ihailemaan maisemia ja lenkkeilimme Juumassa, jossa oli aika pelottava riippusilta. Täytynee tunnustaa, että mamma kantoi minut sen sillan yli kun en itse millään uskaltanut mennä. Mutta ajatelkaa, koski kuohuu alla ja silta heiluu, huh huh, ei hyvä! Muuten kyllä nautin sydämeni kyllyydestä. Mutta eipä silti, kyllä taisivat pohjoisen maisemat mammaankin kolahtaa ja tosissaan ;)!
Mamma ja iskä kävivät katsomassa husky-koiria ja karhuja ja söivät hyvin ja mamma lauloi karaokea. Minä olin jonkin aikaa yksin hotellihuoneessa, mutta ihan hyvin meni, sainpahan lepäillä rauhassa kaikista lenkkeilyistä. Mamma oli ihan innoissaan kun sai ostaa karhunlihaa. En oikein ymmärrä, meinaakohan se syödä sitä? Se nääs ainakin minusta haisi hiukkasen omituiselta jos suoraan sanotaan. Kyllä ne tapasivat miehen, joka syöttää karhuja kädestä ja käy niiden kanssa kalassa yhdessä.
Tämmöisiä ihme otuksia siellä pohjoisessa vilisi aika paljon, sanovat niitä poroiksi.
Yhdessä vaiheessa minä sitten päätin mennä tekemään lähempää tuttavuutta yhden kanssa, mutta kun menin lähemmäs niin se lähti karkuun ja minä tietysti luulin sitä hippaleikiksi ja lähdin kaveria jahtaamaan. Mamma ja iskä eivät oikein moisesta touhusta tykänneet ja jouduinkin sitten auton kyytiin sen jälkeen. Ja nyt minulla onkin lisänimi "porokoira".
Että nääs semmoinen pororeissu!
16.07.2007 - 20:36
Wuh wuh wuh!
Mulla onkin nyt tosi paljon kerrottavaa kun mamma vihdoinkin malttoi ja kerkesi rueta kirjuriksi. Itse asiassa se kirjoitti tuossa muutama päivä sitten pitkät rivit, mutta kone temppuili eikä jostain kumman syystä tallentanut kirjoitteluja, kurjaa :(!
Kesä on edennyt jo näin pitkälle ja tulihan ne meikäläisen synttäritkin 13 päivä. Olin edellisenä päivänä mummolassa hoidossa kun mamma ja iskä olivat jossain. No ei se minua harmita kun tykkään olla mummolassa niin paljon kun siellä saa juosta pihalla ja mennä kahlaamaan veteen. Mutta sitten kun ne tulivat niin kylläpä harmitti kun ne haisivat ihan Heta-siskolleni. Ne olivat siis nähneet ja Heta lähetteli mulle hajuterkkuja. Että minua harmitti kun en päässy mukaan! Mutta onneks mamma lupasi, että nään Hetaa pian, jeeeeeeeee!
Heta oli lähettäny mulle kaksi koirien korvapuustia synttärilahjaksi. Toisen söin, mutta toinen meni ns. parempiin suihin... Mamma antoi sen mulle silloin synttäriaamuna ja jätin sen lattialle, jotta voisin illalla jatkaa syömistä. En arvannut, että Rane tulee synttäreille ja pistää sen ensitöikseen poskeensa. Mutta ei se mitään, se kun on niin ahne eikä voi sille mitään. Se meinasi jo syödä osan minun synttärikakustakin, mutta onneksi mammat ehti hätiin ja mulle jäi aika paljon. Tässä kuvia meidän kukuista, joissa oli Caesar-ateria, nakkeja paloina ja koirankeksejä ja vähän ihmistenkin keksiä. Vissiin syötiin aika paljon synttäriherkkuja kun molemmilla oli vähän maha löysällä sitten.
2-vuotiskakku alá mamma
Rane antoi mulle aika mieleisen lahjan, joka mulla on vieläkin, syön sitä vähitellen. Se on semmoinen sonnin sukukalleus, kuivattu, ihana pureskeltava. Mamma ja iskä veivät minut sinne kivaan eläinkauppaan ja sain sieltä uuden frisbeen kun entinen meni hajalle kovassa käytössä. Se uusi frisbee on semmoinen keltainen ja hohtaa pimeässä, ihana!
Tässä on lisää synttärikuvia vielä kakunsyönnistä. Söimme semmoista vauhtia, että kuvat ei oikein onnistuneet, mutta mitäpä tuosta.
Mitäs tässä on, nam, mullekin maistuu ;)!
Ja mitä Rane ei syö, ei ole syömisen arvoista ;)! Tässä herran tyylinäyte.
Jäikös mulle vielä jotain? Häh? Söikö se Rane kaikki?
Synttärisankari ja hänen vieraansa
Kesää on muuten täällä vietetty hieman sateisissa merkeissä, mutta ei se ole minua harmittanut kun en niin kuumasta tykkää. Mamma ja iskä puhuivat, että pääsen kohta niiden mukaan pariksi päiväksi lomalle Lappiin. No onneksi, eivät ainakaan joka kerta lähde kahdestaan vaan älyävät joskus ottaa meikäläisenkin mukaan. Että reissukuulumisia sitten tulossa.
Mulla onkin nyt tosi paljon kerrottavaa kun mamma vihdoinkin malttoi ja kerkesi rueta kirjuriksi. Itse asiassa se kirjoitti tuossa muutama päivä sitten pitkät rivit, mutta kone temppuili eikä jostain kumman syystä tallentanut kirjoitteluja, kurjaa :(!
Kesä on edennyt jo näin pitkälle ja tulihan ne meikäläisen synttäritkin 13 päivä. Olin edellisenä päivänä mummolassa hoidossa kun mamma ja iskä olivat jossain. No ei se minua harmita kun tykkään olla mummolassa niin paljon kun siellä saa juosta pihalla ja mennä kahlaamaan veteen. Mutta sitten kun ne tulivat niin kylläpä harmitti kun ne haisivat ihan Heta-siskolleni. Ne olivat siis nähneet ja Heta lähetteli mulle hajuterkkuja. Että minua harmitti kun en päässy mukaan! Mutta onneks mamma lupasi, että nään Hetaa pian, jeeeeeeeee!
Heta oli lähettäny mulle kaksi koirien korvapuustia synttärilahjaksi. Toisen söin, mutta toinen meni ns. parempiin suihin... Mamma antoi sen mulle silloin synttäriaamuna ja jätin sen lattialle, jotta voisin illalla jatkaa syömistä. En arvannut, että Rane tulee synttäreille ja pistää sen ensitöikseen poskeensa. Mutta ei se mitään, se kun on niin ahne eikä voi sille mitään. Se meinasi jo syödä osan minun synttärikakustakin, mutta onneksi mammat ehti hätiin ja mulle jäi aika paljon. Tässä kuvia meidän kukuista, joissa oli Caesar-ateria, nakkeja paloina ja koirankeksejä ja vähän ihmistenkin keksiä. Vissiin syötiin aika paljon synttäriherkkuja kun molemmilla oli vähän maha löysällä sitten.
2-vuotiskakku alá mamma
Rane antoi mulle aika mieleisen lahjan, joka mulla on vieläkin, syön sitä vähitellen. Se on semmoinen sonnin sukukalleus, kuivattu, ihana pureskeltava. Mamma ja iskä veivät minut sinne kivaan eläinkauppaan ja sain sieltä uuden frisbeen kun entinen meni hajalle kovassa käytössä. Se uusi frisbee on semmoinen keltainen ja hohtaa pimeässä, ihana!
Tässä on lisää synttärikuvia vielä kakunsyönnistä. Söimme semmoista vauhtia, että kuvat ei oikein onnistuneet, mutta mitäpä tuosta.
Mitäs tässä on, nam, mullekin maistuu ;)!
Ja mitä Rane ei syö, ei ole syömisen arvoista ;)! Tässä herran tyylinäyte.
Jäikös mulle vielä jotain? Häh? Söikö se Rane kaikki?
Synttärisankari ja hänen vieraansa
Kesää on muuten täällä vietetty hieman sateisissa merkeissä, mutta ei se ole minua harmittanut kun en niin kuumasta tykkää. Mamma ja iskä puhuivat, että pääsen kohta niiden mukaan pariksi päiväksi lomalle Lappiin. No onneksi, eivät ainakaan joka kerta lähde kahdestaan vaan älyävät joskus ottaa meikäläisenkin mukaan. Että reissukuulumisia sitten tulossa.
